Suklaa on valtava bisnes. Joka vuosi maailmassa kulutetaan kolme miljoonaa tonnia suklaata ja muita kaakaotuotteita, joista suurin osa syödään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Meidän pöytiimme suklaa on kulkenut pitkän matkan: kaakaosta noin 70 prosenttia tulee Länsi-Afrikasta, ja yli puolet on peräisin kahdesta maasta, Ghanasta ja Norsunluurannikolta.
Tutkija Anu Kultalahti kansalaisjärjestö Finnwatchista kertoo, että kaakaontuotannon keskeisimpiä ongelmia ovat lapsi- ja pakkotyö. Muutama vuosi sitten tehdyn kansainvälisen tutkimuksen mukaan Ghanan ja Norsunluurannikon kaakaoviljelmillä oli kaksi miljoonaa lapsityöläistä, joista 17 000 oli pakkotyössä.
Ongelmien taustalla on rakenteellinen köyhyys, joka ajaa lapset töihin.
”Ilman kaakaonviljelijöiden köyhyyden kitkemistä ei voida puhua vastuullisesta suklaantuotannosta”, Kultalahti sanoo.
Suklaan tuotantoketjun voi jakaa karkeasti neljään portaaseen. Alkupäässä ovat kaakaonviljelijät. Toinen porras ovat raaka-aineen jalostajat, jotka tekevät kaakaopavuista jauhetta, massaa ja voita. Tämä vaihe on keskittynyt kolmen suuren toimijan käsiin. Kolmas porras ovat suklaanvalmistajat ja neljäs vähittäiskauppa.
”Koska kaakaon viljelijät ovat yleensä pienviljelijöitä, heidän neuvotteluasemansa on heikko”, Kultalahti selittää.
Yleinen ongelma on, että viljelijöille ei makseta kaakaosta hintaa, joka takaisi ihmisarvoiseen elämään riittävän toimeentulon. On arvioitu, että viljelijöiden osuus suklaan loppuhinnasta on 3–6,5 prosenttia, kun vielä 1980-luvulla luku oli 16 prosenttia. Joko suklaan hinnan tulisi nousta, tai sitten viljelijän pitäisi saada sen arvosta isompi osa.
Sosiaalisten ongelmien lisäksi kaakaon tuotantoon liittyy ympäristöongelmia, kuten metsien hakkuita ja luonnon monimuotoisuuden vähenemistä.
Mighty Earth -ympäristöjärjestön selvityksen mukaan esimerkiksi Norsunluurannikolla noin 90 prosenttia suojelluista metsäalueista on raivattu laittomasti kaakaoviljelmien tieltä. Hakkuut uhkaavat villieläinkantoja, kuten simpansseja ja norsuja.
Ympäristöystävällisempiä viljelytapoja tarvitaan myös ilmastonmuutoksen takia. Kuivuus, poikkeukselliset sääolot ja kasvitaudit vaikeuttavat kaakaon kasvattamista, mikä uhkaa tulevina vuosikymmeninä koko suklaantuotantoa. Tämä veisi toimeentulon miljoonilta viljelijöiltä ja tekisi suklaasta luksustuotteen.
Anu Kultalahti huomauttaa, että vastuu suklaan vastuullisuudesta kuuluu ensisijaisesti valtioille ja yrityksille. Silti kuluttajakin voi vaikuttaa omilla valinnoillaan.
Helpoin keino on ostaa vastuullisuussertifioitua suklaata. Suomessa yleisiä sertifikaatteja on kaksi: Rainforest Alliance ja Reilu kauppa. Myös UTZ-sertifikaattia näkyy yhä jonkin verran, mutta se on yhdistymässä Rainforest Allianceen.
Sertifikaateista Reilu kauppa on kunnianhimoisempi. Se takaa viljelijöille kaakaosta vähintään Reilun kaupan takuuhinnan, mikä suojaa heitä markkinahintojen heilahteluilta. Lisäksi maksetaan Reilun kaupan lisä, joka on korvamerkitty yhteisön kehittämiseen. Tuotannossa on noudatettava myös ympäristösäännöksiä.
Lidlissä kaikki Lidlin omien merkkien tuotteissa käytetty kaakao on ollut sertifioitua jo vuodesta 2017. Näin Lidl pyrkii varmentamaan, että sen kaakaota sisältäviä tuotteita, kuten suklaata, muroja, leivonnaisia ja vanukkaita, voi nauttia hyvällä omallatunnolla.
Jutussa lähteinä myös reilukauppa.fi sekä mightyearth.org.
● Suomen Lidleissä on tullut myyntiin uusi Reilun kaupan Way To Go -suklaa, jonka on tarkoitus sekä parantaa työntekijöiden työoloja että edistää ympäristön kannalta kestävämpää viljelyä.
● Kaakao kerätään pienviljelmiltä Ghanasta. Siellä toimii vastuulliseen kaakaonviljelyyn keskittyvä viljelyosuuskunta Kuapa Kokoo, jonka kanssa Reilu kauppa tekee yhteistyötä. Kaakaon alkuperä voidaan jäljittää ja olla varmoja siitä, että raaka-aineet on tuotettu vastuullisesti.
● Way To Go -suklaan kaakaonviljelijöille maksetaan sekä Reilun kaupan lisä että Lidl-tuki, sillä Lidl maksaa jokaisesta myydystä suklaalevystä viljelijöille bonuksen.
