Eroon turhasta ruokahävikistä – mitä voimme tehdä yhdessä?

Eroon turhasta ruokahävikistä

Suomessa heitetään vuosittain roskiin noin 400–500 miljoonaa kiloa ruokaa. Se on tuottajien työn haaskausta, joka kuormittaa turhaan ympäristöä. Apuun tarvitaan niin kauppiaita, päättäjiä, ravintoloitsijoita kuin kotikokkejakin. Lue, mitä voimme tehdä asialle yhdessä.

Oppi 1: Kotikokkien teoilla on suuri merkitys

Jääkaapin perältä löytyy rasia, jossa on makaronilaatikon jämät. Mikäs tämä olikaan? Roskiin!
 

Tämä on tyypillinen esimerkki ruokahävikistä. Sitä syntyy Suomessa vuodessa noin 400–500 miljoonaa kiloa, josta suurin osa tulee kotikeittiöistä – ei kaupoista tai ravintoloista, kuten moni voi luulla.
 

Erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että jopa puolet kotitalouksien pois heittämästä ruoasta olisi vielä syömäkelpoista. Ihmiset eivät aina tunnista, onko ruoka pilaantunutta vai ei, jolloin sitä ei uskalleta syödä.
 

”Tai sitten ei vain viitsitä: halutaan vaihtelua, koska on jo syöty samaa ruokaa.”
 

Entä miksi hävikki on ongelma? Ensinnäkin siksi, että haaskaamme yhteiskunnan voimavaroja. Ruokaketjun arvokasta työtä ei pidä heittää hukkaan. Toinen syy on ruoantuotannon suuri ympäristökuorma. Jos ruoka menee roskiin, päästöt ovat syntyneet turhaan. On laskettu, että vuotuinen ruokahävikkimme vastaa ilmastovaikutuksiltaan noin 350 000 henkilöauton vuosipäästöjä.
 

Lisäksi ovat sosiaaliset näkökulmat. Suomessakin elää joukko vähävaraisia, jotka laskevat senttejä ruokakaupassa.
 

”Olisi järkevää, että yhä enemmän hävikkiruokaa saataisiin heidän käyttöönsä.”

Oppi 2: Myös yhteiskunnallisia toimia tarvitaan – hävikkikasvatukselle olisi tilausta

Myös päättäjät ovat heränneet hävikkiongelmaan. EU:n jäsenmaiden on raportoitava elintarvikejätteensä komissiolle vuodesta 2020 lähtien. Suomessa Luonnonvarakeskus rakentaa parhaillaan tätä varten seurantajärjestelmää.
 

EU:n tähtäimessä on ruokahävikin puolittaminen. Se on Katajajuuren mukaan vaikea tavoite.
 

Hävikki syntyy pienistä nokareista siellä täällä, eikä hokkuspokkusratkaisuja ole. Teollisuudessa ja kaupoissa hävikkiä pyritään jo systemaattisesti vähentämään, mutta esimerkiksi kotitalouksilla ja ravintoloilla olisi vielä petrattavaa. Hävikin vähentämisestä puhutaan paljon mutta sen eteen tehdään liian vähän. Katajajuuri arvelee, että se kertoo ruoan arvostuksesta.
 

”1960-luvulla ruokamenot olivat yli 30 prosenttia kotitalouksien kulutusmenoista. Nyt osuus on 10–11. Kun ruoka ei maksa paljon, on helppo kokeilla kaikkea, eikä niin välitetä, jos jotain jää yli.”
 

Yhteiskunnallisesti tarvitaan laajempia toimia kuin yksittäisiä valistuskampanjoita. Katajajuuri perää hävikkikasvatusta, jonka alkaisi päiväkodista ja jatkuisi läpi koulun. Sen pitäisi painottua kotitalousopetuksessa ja kokkien koulutuksessa.
 

Tiedon lisäksi tarvitaan ohjausta, lainsäädäntöä ja teknologiaa. Lailla voitaisiin velvoittaa toimijoita vähentämään hävikkiä ja esimerkiksi jakamaan ylijäämäruokaa nykyistä enemmän.
 

Älypakkauksia ja älyjääkaappeja, jotka varoittavat ruoan pilaantumisesta, on jo olemassa. Ne eivät kuitenkaan ole lyöneet läpi – ehkä hinnan takia. Enemmän teknologisia mahdollisuuksia Katajajuuri näkee siinä, että koko ruokaketjun sisälle kehitettäisiin yhteinen alusta ja äly, joka tehostaisi ennakointi-tilaus-toimitus-putkea.
 

”Ravintolat ja kaupat tietäisivät, mitä on saatavilla, ja he voisivat optimoida, mitä myydä. Saisimme ehkä kotimaiset tuotteetkin paremmin käyttöön, eikä pelloille jäisi mitään korjaamatta.”

Oppi 3: Ruokakaupat rohkeammin mukaan hävikin ehkäisyyn

Kaupat toimivat Katajajuuren mukaan hävikkiasioissa suhteellisen tehokkaasti. Keskimääräinen hävikki on vain pari prosenttia. Mutta kun se kerrotaan kauppojen ruokamäärillä, toki hävikkiä silti kertyy melkoiset määrät.
 

Katajajuuri pitää kaupan tähänastisia keinoja, kuten päiväyslaputettuja tuotteita ja hävikkihevilaatikoita, ”ehdottoman hyvinä”. Kun mietitään, missä voisi petrata, hänellä on pari ehdotusta.
 

Yksi on valikoiman supistaminen. Mitä vähemmän myynnissä on samantyyppisiä tuotteita, sitä pienemmäksi hävikki voisi jäädä, kun ennakointi helpottuu. Nykyään tyhjät hyllyt täytetään heti ja tuotteita on tarjolla vähän liikaakin.
 

”Tähän tarvittaisiin kulttuurin muutosta. Ymmärrän, että se voi olla haastavaa, koska eihän se ole tavallaan tätä päivää.”
 

Kaupat voisivat myös rohkeammin valistaa asiakkaita hävikin ehkäisystä. Miksi tulisi ostaa maitopurkki, jonka päiväys on lähempänä, eikä kaivaa hyllyn takaa sitä, jossa päiväys on pidemmällä.
 

”Näin kaupasta lähtisivät liikkeelle oikeat tuotteet oikeaan aikaan.” 

Oppi 4: Suunnitelmallisuus ja jämäruokatuunailu on kaiken A ja O

Tavalliselle kuluttajalle tärkein konsti hävikin vähentämiseen on suunnitelmallisuus. Mieti, mitä aiot syödä, pidä kiinni ostoslistasta, tee ruokaa sopiva määrä ja ota lautaselle se, minkä syöt.
 

Jos ruokaa jää, syö se myöhemmin tai tuunaa jämistä uusia ruokia.
 

”Monet tähteet sopivat loistavasti keittoihin, pizzoihin, laatikoihin, pastoihin ja munakkaisiin, ja usein se myös nopeuttaa ruoanlaittoa. Kuluttajilta puuttuu vain mielikuvitusta ja rohkeutta.”
 

Moni ostaa itselleen hyvän omantunnon sillä, että kierrättää jämät biojätteeseen. Se on toki hyvä asia, mutta ympäristö- ja talousvaikutusten kannalta kuitenkin laiha lohtu.
 

Me kuluttajat vaikutamme myös ostopäätöksillämme. Kun ihmiset esimerkiksi haluavat syödä lihan yhä enemmän fileinä, on riski, että ruhon muita osia jää lihateollisuudessa hyödyntämättä. Siinäkin mielessä kuluttajan valta on suuri.

Lidl tekee töitä ruokahävikin eteen

● Lidlissä ruokahävikkiä tulee noin puolitoista prosenttia, mikä on huomattavasti vähemmän kuin kaupan alalla keskimäärin. Torjumme hävikkiä mitoittamalla tilauksemme oikein ja huolehtimalla tuotteiden nopeasta kierrosta. Mitä tuoreempina saamme elintarvikkeet myyntiin, sitä vähemmän hävikkiä syntyy.
 

● Viimeisen myyntipäivän lähestyessä tuote saa kylkeensä -30 % -tarran. Tarroitamme tuotteet hyvissä ajoin siten, että myös aleostajalle jää aikaa käyttää tuote.
 

● Syksyllä 2019 otimme käyttöön aamuisen hukka-alen, jossa myydään edelliseltä päivältä yli jääneitä tuotteita: paistopistetuotteita ja syömäkelpoisia mutta kolhiintuneita hedelmiä ja vihanneksia. Näin voimme vuodessa pelastaa hävikiltä jopa yli 600 000 kiloa hevi-tuotteita. Lidlin aamuisen hävikkihevilaatikon hinta on kaksi euroa.

 

Kiinnostuitko? Lue lisää Lidlin ponnisteluista ruokahävikin vähentämiseksi.